Skip to navigation

Skip to content

  • US
  • Finland
  • Australia
  • Slovak
  • Czech
  • Polish
  • Turkish
  • Norway
  • Denmark
  • Sweden
  • Greek
  • Français
  • Italiano
  • Espanol
  • Deutsch
  • English

Castrol Moto

KILPAMOOTTORI-PYÖRÄILY

HONDAN 500 VOITTOA

HONDAN JA CASTROLIN VIIDESSADAS VOITTO MM-SARJASSA

1980s
1980s
1980s
1980s

1982–1988

Kun Honda palasi kilparadoille vuonna 1982, menestyksekäs yhteistyö Castrolin kanssa jatkui välittömästi.

Honda ja Castrol kilpailivat tuolloin uudessa 500-kuutioisten GP-sarjassa sekä suositussa off-road-mestaruussarjassa, ja Eddy Lejeune voitti trialin maailmanmestaruuden. Kahdeksan osakilpailuvoittoa sekä vuosina 1982 että 1983 toivat hänelle kaksi peräkkäistä maailmanmestaruutta. Vuonna 1984 Lejeune teki hattutempun ja saavutti kolmannen peräkkäisen mestaruutensa voitokkaalla Hondallaan, jonka moottorissa käytettiin Castrolin synteettistä TTS-erikoisöljyä.

Lejeunen hallitessa trialin MM-sarjaa Andre Malherbe ja Dave Thorpe olivat motocrossin MM-sarjan supertähtiä ja heidät kruunattiin vuorotellen maailmanmestareiksi vuosina 1984 ja 1985.

Ratamoottoripyöräilyssä syntyi samaan aikaan legenda, jonka nimi oli yhtä kuin Honda ja Castrol. Hän oli Fast Freddie Spencer.

Kukaan kuljettaja ei ollut Jim Redmanin jälkeen menestynyt yhtä hyvin kahdessa mestaruusluokassa vuoden aikana kuin Spencer vuonna 1985. Hän voitti 500-kuutioisten mestaruuden ja kuusi osakilpailua jo vuonna 1983, mutta vuonna 1985 hän oli täysin ylivoimainen 250- ja 500-kuutioisissa.

Ainoastaan tallikaveri Toni Mang pysyi hänen kannoillaan 250-kuutioisten mestaruussarjassa. 500-kuutioisissa Castrolin A747-öljyllä voidellulla Hondalla ajanut Spencer oli ylivoimainen. Toni Mang olisi hyvin voinut olla 1980-luvun kultapoika, ellei Spencer olisi ollut kilpailuissa mukana. Mang voitti 250-kuutioisten mestaruuden 1987 hallittuaan koko kautta.

Spencer oli viimeinen Castrolin öljyjä käyttänyt Hondan Grand Prix -mestari, sillä Hondan ja Castrolin yhteistyö keskittyi jatkossa muihin kansainvälisiin ratakilpailuihin.

1988–2007

Superbike- ja Supersport-mestaruussarjat olivat Hondalle ja Castrolille niin houkutteleva haaste, ettei niitä voinut jättää väliin. Näiden sarjojen kilpapyörät eivät olleet vastaavia maantiepyöriä monta miljoonaa kalliimpia ja niissä käytettiin voiteluaineita, joita saattoi (muutama vuosi myöhemmin) löytää kaupan hyllyiltä. Niinpä Honda ja Castrol tarttuivat huikeaan menestymisen mahdollisuuteen.

Fred Merkel voitti vuosina 1988 ja 1989 peräkkäin Superbike-mestaruuden Honda RC30:lla. Sen jälkeen yhteistyökumppanit Honda ja Castrol ylsivät viiteen mestaruuteen 14 vuoden aikana. Merkelin kolme menestyskautta merkitsivät Hondan ja Castrolin yhteistyölle uutta vaihetta.